Bodom Trail -polkujuoksukarkelot

Tunnustetaan väriä! Kuva Merja Ylihärsilä

Kisaa edeltävä viikko meni kaksijakoisissa tunnelmissa. Olin edeltävän viikonlopun pahassa flunssassa ja kun se maanantaina helpotti, niin intouduin tekemään "kevyen" lihaskuntoharjoituksen. Seurauksena oli, että flunssa palasi ja jalat oli vielä kisa-aamuna sen verran kipeät, että otin särkylääkkeen, jotta uskaltaisin juosta alamäkiä. Kuumetta ei onneksi viikolla enää ollut, mutta ääni oli maissa ja nokka vuosi. Eli tiedossa oli, että rapsakka kisa odottaisi. Vähän jopa mietin, että eihän tässä mitään järkeä ole startata kun jätkä on romuna, mutta Bodomin "sprinttiä" oli sen verran odoteltu, että pakkohan se oli matkaan lähteä. Ja tulisihan ne jalat jollain saada avattua lauantain Jättäri100:a varten.

Kisa

Nurmikentän päädystä lähdettiin laukkaan. Odottelin Akin nykäisevän muilta jo kentällä luulot pois, mutta ilmeisesti toppatakki hidasti menoa sen verran, että miehen näki tällä kertaa vielä ensimmäisen mäen jälkeenkin. Rennon kovaa lähdettiin siis liikkeelle. Kattelin kellosta, että ensimmäinen kilometri rullaillaan noin 3:40 - 3:50min/km -vauhtia, mikä oli ihan ok alkuvauhti helpolle pätkälle. 

Mukavalla yhteislenkillä.  Kuva Merja Ylihärsilä

Helpon alun jälkeen päästiin rallattelemaan polkua ja mulasin kunnolla ensimmäiseen ojaan. Hyvä näin, koska ei tarvinnut sitten ainakaan enää loppukisasta varoa lätäköitä. Pienen hölkkäilyn jälkeen oli kuitenkin selvää, että tänään on reisi tyhjä eikä ylämäet meinanneet oikein nousta. Onneksi tasaiset polut tulivat leppoisasti ja pystyin roikkumaan Klasilan Jannen perässä. Taisin jossain polulla käydä vetohommissakin, mutta Jannet (Hietala ja Klasila) tuli tiellä aina takaa päälle ja ylämäkiin oli aina pakko jarruttaa, koska muuten ei olisi enää matkavauhti irronnut mäen päällä. 

Juna etenee. Kuva Merja Ylihärsilä

Jussi Nokelainen ja Tomi Halme olivat jonkin aikaa ensimmäisellä lenkuralla vielä kiikarissa, mutta kaikkosivat tasaisesti horisonttiin. Kisa oli huikea, koska paljon oli porukkaa lähekkäin sekä edessä että takana. Muistelisin, että oma kisa oli silti lähinnä Hietalan ja Klasilan kanssa notkumista.

12km kohdalla päässä kävi hetkellisesti ajatus, että fiksumpi jätkä varmaan jättäisi leikin tähän, mutta aika nopeasti tuollaiset ajatukset sai karkotettua kun mietti, että ei tässä todellakaan olla jatkamassa Karhunkierrokselta hienosti alkanutta DNF-putkea. 

Apinan kädet valmiina toimintaan, jalat ei. Kuva Janne Marin

Jälkimmäisellä kierroksella kuului kuitenkin sitten se kuuluisa "naps" ja selkäranka katkesi kun lyhyellä tiepätkällä Jannet löivät löylyä ja/tai sitten oma vauhti vaan hiipui, mutta jokatapauksessa jäin hetkessä aika paljon. Jotenkin tuli elävästi mieleen Vaarojen maratonin tiepätkä. Seuraava ylämäkikin oli pakko retkeillä ja keräillä kokoon rippeitä itsestä. Onneksi polku muuttui hauskaksi juosta ja pääsin taas jonkinlaiseen vauhtiin. Ihan lopussa sain näköpiiriin vielä Klasilan ja Nisosen eli ilmeisesti vauhti ei silti tyssännyt notkahdukseen. Yhtäkkiä oltiinkiin jo sitten maalistadionilla. 

Loppukiri menossa maalikamerakuvaksi. Kuva Petri Passi

Lopussa Ilkka juoksi mukana kannustamassa vikaa suoraa ja tuli kisan jälkeen sanomaan, että taisit olla aika rikki. Ilmeisesti tosiaan jonkun verran varjojen mailla on tullut juostua, koska en muista nähneeni ketään muita kannustajia reitin varrelta. Muistan kyllä, että Janne ja Juha olivat perheineen(?) huikeasti ison maailman tyyliin kannustamassa kellojen kanssa reitin varrella useampaankin otteeseen, mutta en muista miltä miehet ovat näyttäneet vaan ainoa muistikuva on huudot ja kellojen kilkatukset. Lisäksi näin jälkikäteen vähän hämmentää se, että en muista nähneeni yhtään järveä vaikka parilla harjoituslenkillä niitä taatusti näin. 

Tällä kertaa sääret ei olleet punaiset. Kuva Merja Ylihärsilä

Maalissa kello pysähtyi nippanappa alle 1:40 aikaan ja ei olisi ollut rahkeita parempaan. Yllätykseksi Nokelainen ja Halme paukahtivat maaliin vasta jälkeeni, heillä oli harmittava muutaman minuutin pummi käynyt reittien risteyksessä. Kiitos kaikille kilpailijoille, oli todella hauskaa skabailua ja onnittelut hienoista juoksuista!

DNF-putki poikki ja pinoon. Kuva Merja Ylihärsilä

Jälkiviisautta

No tätä kirjoittaessa voi todeta, että kyllähän se kisa jalat avasi, mutta samalla potkaisi lenssun takaisin. Vaikka DNF-putki katkesi, niin DNS-putki pärähti käyntiin ja Jättäri100 menee kelloja soitellessa. Kisassa sykkeet oli reilut 10 pykälää normaalia alempana eli olisi ehkä pitänyt vähän hälytyskellojen soida, mutta hauskaa oli joten kärsitään nyt sitten "krapulasta".

Ehkä typerä startti, mutta hauskaa oli silti juosta. Jos tässä seuraavaksi vaikka saisi vähän treeniäkin alle niin ehkä tämä DN(F/S)-putkikin katkeisi.

Kovaa meni porukka ja hienoa, että polkujuoksukisa keräsi myös muutamia urheilumaailman tähtiäkin mukaan! 

Kotiin viemisiksi vähän evästä. Kuva Janne Marin

Tulokset

Virallinen kisavideo

Samban kisaraportti

Karhunkierros

Hanki 1 - Apina 0

Niinhän siinä sitten kävi, että hanki selätti tai suorastaan upotti miehen. Äijä näyttää tällä hetkellä enemmän potkunyrkkeilumatsissa käyneeltä kuin polkujuoksukisassa, molemmat sääret on meinaan yhtä isoa mustelmaa. Tunnelmia reissusta on jo hyvin tiivistetty monissa kisaraporteissa, mutta hämmennetäänpä soppaa lisää.

Aloitetaan silti alusta. Perjantaina siirryin lentokoneella Kuusamoon hyvissä ajoin ja iltapäivästä tein torkkumisyrityksiä hotellilla. Äkkiä kello olikin jo melkein 21. Viime hetken valmisteluissa kävi hauska juttu, kun huomasin unohtaneeni vaseliinin kotiin. Hetken ihmettelyä ja lopulta strategiset paikat täyteen systeriltä lainattua hiustenhoitoainetta. Onneksi sain juuri ennen starttia Juhalta lainaksi purkin oikeaakin tahnaa. Ehkä se hoitoaine kuitenkin jotenkin pehmensi miestä.

Viivalle 10 minuuttia ennen starttia odottelemaan. Lähdössä oli loistava tunnelma ja ilmeisesti lähes kaikki Rukakylässä olleet olivat vääntäytyneet paikan päälle ihmettelemään. Vähän harmiteltiin, että muutamia nimiä oli tippunut lähtölistalta pois. Epun lähtölaskennasta sitten liikkeelle ja kohti rinteitä.

Mukava kesäretki

Ennakkopohdinnassa mainittu ehdotus kisavarustuksesta olisi sittenkin osunut oikeaan. 

Makeasti nauratti ensimmäisissä rinteissä kun tiputtiin sukukalleuksia myöten hankeen. Tunnin jälkeenkin vielä aiheutti hilpeyttä, että sai päästellä täysin iskemätöntä baanaa. Siitä se hymy hiljalleen sitten hyytyi ja matkanteon hitaus alkoi todella realisoitumaan.

Lantio vaan eteen niin hyvin se menee.

Tuli kyllä naureskeltua ironisesti sitä, miten tässä on parin viikon aikana tullut seurailtua tiiviisti Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta Kiutakönkään lumensyyvyyden tilannetta ja kuinka se on 20cm:stä lähestynyt nollaa. Mukavan vaihtelevahan lumihanki silti oli, koska ihan jokainen askel ei mennyt kinoksesta läpi vaan välillä pystyi hiipimään ilman, että upposi hankeen. Pojat taisi muotoilla tapahtumalle uutta nimeäkin: Hipsuttelu-ultra.

Kisan muistettavin paikka oli suopätkä johon ilmaannuttiin juostavalta tieltä. Suolla latua auratessa ei enää oikein tiennyt, että olisiko omalle taaperruksella pitänyt itkeä vai nauraa. Onneksi olin lyöttäytynyt samaan letkaan alusta lähtien Tomin ja Juhan kanssa, olisi saattanut tulla välillä äitiä ikävä reittimerkintöjä yksin etsiessä. Matka kuitenkin eteni ja Kitka-joen varrelle kun päästiin niin tapailtiin juoksuaskeleitakin. Omaa kömpelyyttäni kaaduin kertaalleen oikein kunnolla. Pienen murinan saattelemana jatkettiin matkaa - on tärkeää pysyä liikkeessä eikä jäädä tuleen makaamaan.

Oppirahoja

Hangen reuna oli yöllä melko terävä ja ilmeisesti erityisesti alamäkeen laskeuduttaessa lumi hakkasi sääriin ja teki etelänpojan prinsessasääristä selvää jälkeä. Jossain 5 km kohdalla huomasin, että jokainen umpihankiaskel jätti veriläikän kinoksen reunaan. Vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi tuli pohdittua, mutta mikään silloin ilmaantunut idea ei oikein houkutellut. Jos sääret olisi teipannut, niin teippejä irti repiessä olisi haavat tuntuneet varmasti mukavilta. Loppujen lopuksi tuli tehtyä sitten ehkä se kaikista tyhmin valinta eli en tehnyt mitään vaan ajattelin odotella, että 53km kohdan drop bagistä saisi talvitrikoot jalkaan. Jälkiviisaana täytyy todeta, että olisi pitänyt heittää irtohihat käsistä jalkoihin ja teipata buffit vielä lisäpehmukkeeksi, mutta eipä tullut silloin mieleen. Matkan edetessä alkoi jokainen hankeen uppoaminen jopa pelottamaan takaraivossa, kun sääret alkoivat olla käsitellyt.

Mieltä musersi kun 15 km jälkeen laskeskeltiin aika-arviota reissulle. Tappiomielialaa vielä pahensi se, että ei tiennyt yhtään mitä edessä odotti. Etenkin uumoilut, että 80 km tienoo on taas lunta täynnä, taputteli itseltäni lopullisesti haaveet hyväksytystä suorituksesta. Kisoihin lähtiessä on aina asennoitunut, että tässä nyt käydään hölkkäämässä tämän kisa läpi ja tullaan sitten ajallaan maaliin, mutta nyt olikin tiukka itsetutkiskelun paikka kun tajusi, ettei täältä taidetakaan tulla hyväksytysti maaliin ainakaan sallitun ajan puitteissa. Heikkoina hetkinä onkin sitten helppo perustella keskeytystä ja tein hyvissä ajoin päätöksen, että heitän leikin kesken ensimmäiselle drop bagille. Perustelu itselle oli, että pääsee treenirytmiin nopeammin kiinni. Jälkiviisaana uskoisin tehneeni tähän väliiin kuitenkin oikean ratkaisun, koska olo on sääriä lukuunottamatta freesi. Eppu vielä koitti huoltopisteellä taivutella jatkamaan, mutta jo tehtyä päätöstä on vaikea muuttaa.

Jälkipyykki

Marinin Janne soitteli kisan jälkeen ja kertoi, että oli Juhan kanssa ideoinut hakemuksen lähettämistä kaupungille umpihankihallin perustamista varten, että saadaan harrastuspaikat kohdilleen etelässäkin. Pääsisi hiirulaiset treenaamaan eikä tarvitsisi keskeytellä sitten kisoissa. Ja pienenä jossitteluna täytyy kyllä myöntää, että 80 km kärjen aika kuitenkin osoittaa, että kyllä sieltä periaatteessa 160 km:ltä olisi kova jätkä ajoissa maaliin tullut järkevällä kisataktiikalla.

Papereihin merkintä DNF, mutta opettavainen ja mukava reissu oli. Jatkossa täytyy ottaa tarkemmin selvää kaikista epävarmuustekijöistä ja/tai sitten valmistautua myös pahimpaan sekä henkisesti, että fyysisesti.

Onnittelut kaikille tuolla matkanneille hienoista juoksuista ja Jamesille ja Niilokselle matkaseurasta!

Kosteita paikkoja reissussa riitti. Kuva James

Karhunkierros-ennakko

Ennakkoasetelmat

Karhunkierrokselle lähdössä ja siellä odottaa 160km kuuluisaa retkeilyreittiä pitkin (Ruka - Hautajärvi - Ruka). Matkalle osuu noin 2000m nousua, joten ilmeisesti siellä muutama mäkikin on. Reittiprofiilin perusteella isoimmat tömpyrät osuvat Rukan päähän eli reitin alkuun ja loppuun.

Madeiran kilpailusta on kulunut melko vähän aikaa ja kunnollista treeniä on kertynyt vasta muutama viikko. Vähäisen treenailun vuoksi en juurikaan keventele Karhunkierrosta varten. Onnistuin viimeisellä pitkiksellä jotenkin kipeyttämään toisen polven. Äijä on siis valmiiksi aika paketissa ja suojajumissa eli ihan normisetti luvassa kisassa. Muistin kuitenkin leikata varpaankynnet eli luottavaisin mielin kisaan uskaltaa lähteä.

Viimehetken treenit

Madeiran jälkeen elo on jatkunut melko normaaleissa merkeissä treenien osalta eli kolme tärkeämpää treeniä viikossa ja pari kevyempää muuta juoksua. Madeiran jälkeen lihaskunto tuntui suorastaan romahtaneen ja ei ole vieläkään täysin palautunut aikaisemmalle tasolle vaikka olen siihen yrittänyt panostaa. Ilmeisesti keventelyt ennen ja jälkeen Madeiran ja itse kisa söivät tehokkaasti lihaskunnon.

Treenit ovat tähdänneet lähdinnä Karhunkierroksen jälkipeleihin.

Osallistujalistan ja sään pohdinta 

Osallistujalista on komeata katseltavaa. Ja vaikka ennakkoon jotkut kovat nimet ovatkin lähdössä "treenaamaan" niin uskoisin kisavauhdin kasvavan melkoiseksi. Oma toive on, että ei ihan koko matkaa tarvitsisi viettää yksinään vaan juoksuseuraa löytyisi.

Tätä kirjoittaessa on lunta maassa vielä 13cm ja todennäköisesti poluilla lumi on tamppaantunut hieman jääksi. Mielenkiintoinen kisa tulossa kelin puolesta, ei ainakaan mikään optimaalinen reittiennätyskeli.

Onko tässä oikea kisavarustus?

Jonkun tutkimuksen mukaan pehmeällä hiekalla juokseminen nostaa energiankulutuksen 1,6-kertaiseksi. Varmaan tuo lumessa tarpominen vastaa samanlaista vastusta eli muutama berliininmunkki ja lihis enemmän reppuun mukaan. Ennakkoon veikkaisin, että pienet kaverit hyötyvät lumesta, mutta eiköhän myös Kemin lahja Suomen kestävyysurheilulle ole näissä olosuhteissa kuin kotonaan.

Oma kisataktiikka

Paras suunnitelmahan on lähteä juoksemaan "omaa vauhtia" ja todeta ensimmäisen mäen päällä letkan jatkona, että sykkeet paukuttaa lähellä maksimia. Ehkä tällä kertaa yritän silti olla keulimatta liikaa ja asetan vahtikoiraksi kellosta tietyt sykerajat ja yritän niitä jopa noudattaa. Muistaahan se kello sitten potkia liikkeellekin, jos meinaa jäädä lorvimaan jonnekin. Lisäksi laitan porkkanaksi kepin päähän kuvan paljusta ja kylmistä juomista, jotta jaksan heikotkin hetket sitten iloisin mielin. 

Ensimmäinen versio kisasuunnitelmasta eli berliininmunkit ja lihapiirakat kartalla.

Juottopisteitä on sen verran runsaasti, että veden saannin kanssa ei laskelmieni mukaan tule ongelmaa. Eväiden laskeminen onkin sitten hieman haastavampaa, mutta eiköhän alkumatka nautita geelejä ja loppumatkasta sitä mikä uppoaa. 

Niin ja se tavoite. Hmm... Olisihan se nyt hienoa rikkoa Madeiran aika... Mutta ehkä kuitenkin varovainen 20h ± 2h. No keli ei nyt ihan kohdillaan ole eli sanotaan 24h ± 3h.

Innolla odotan myös miten Karhunkierroksella juostava Trail Tour tulee käynnistymään. 53km matkalla tullaankin varmaan näkemään veristä taistelua.

Vielä muutama päivä ja paljussa nähdään!

Madeira Island Ultra Trail - kisaraportti

Ennen kilpailua

Majoituimme Funchaliin, josta oli noin tunnin bussimatka kisakeskukseen. Pistin kamat kasaan vasta kisapäivänä ja pakkailujen jälkeen reilun parin tunnin päiväunet siivittivät päivän kulkua ennen siirtymistä kisapaikoille. Kisa alkoi tasan keskiyöllä, joten olin valmiiksi pyrkinyt siirtämään unirytmiä myöhemmäksi ja päikkäreitäkin oli tullut harjoiteltua aikaisempina päivinä ahkerasti.

Mitään kovin ihmeellistä tankkausta en tee ennen kisoja. Viimeisellä viikolla välttelen maitotuotteita ja viimeisenä päivänä ainoastaan kahvissa on maitoa, mutta muuten tankkaaminen perustuu vain normaaliin hyvään syömiseen. Näin siis tälläkin kertaa. Tärkein asia pitkissä kisoissa on kuitenkin mielestäni, että vatsa toimii läpi kisan eikä niinkään energiavarastojen ahtaminen ennen kisaa.

Kisan aikaiset kamat ja kahden drop bagin sisältö levällään

Hyppäsin viimeiseen julkiseen bussiin, jolla vielä ennätti yhteiskuljetukseen Machicosta lähtöalueelle Porto Moniziin. Saavuin paikalle drop bag -pussukoiden kanssa ja ryhdyin ihmettelemään, että mihin ne voisi käydä jättämässä. Aikani parkkipaikalla pyörittyäni ja kyseltyäni muilta kilpailijoita, Vilppu ilmestyi pelastamaan ja osasi kertoa, että pussit viedään lähtöpaikalle. Hengailua parkkipaikalla ja lopulta bussin kyytiin, jossa yritin vielä ottaa unenpäästä kiinni huonolla menestyksellä kun eteläeurooppalainen puhe pauhasi kovempaa kuin itse bussi Madeiran nousuissa.

Suomen poijjaat valmiina valloittamaan Madeiran naiset levadat. Kuva Annalta

Starttipaikalla hengailua

Bussilla saavuttiin reilu tunti ennen starttia Porto Moniziin, jossa sitten hengailua muiden kisailijoiden kanssa. Portugalilainen ja norjalainen kisailija kertoivat mm. että heidän kotimaissaan on menossa melkoinen polkujuoksubuumi. Muutama vuosi sitten ei kuulemma ollut kuin pari hassua kilpailua tarjolla ja nyt niitä nousee kuin sieniä sateella.

Lauma kerääntymässä lähtökarsinaan. Juoksijoita startissa n. 400 eli 115km ja 85km matkojen lähtijät.

Paukku ja ensimmäinen pieni mäki

Ensimmäinen reilu 300m nousu antoi esimakua siitä, mitä reitillä olisi tarjottavana. Chorier sanoo blogissaan mäen nousukulmaksi yli 20 astetta. Kuten kaikissa kilpailuissa lauma säntäsi liikkeelle liian reippaasti ja noin 200m nousun jälkeen alkoi tulla pahasti sakkaavia kilpailijoita selkä edellä vastaan. Ensimmäinen nousu tultiin kilpailussa onneksi tietä pitkin joten siinä mahtui hyvin ohittamaan.

Lasku tältä ensimmäiseltä matalalta mäeltä tultiin kuitenkin pienempää polkua melko jyrkästi ja tasoerot alamäkitekniikassa ja -vauhdissa alkoivat selkeästi korostua ja jonoja muodostua. Oma suunnitelma oli pysyä kohtuu vauhdikkaiden ryhmässä mukana, jotta sitten ensimmäisessä isossa nousussa olisi vetoapua. Kyläläisiä oli vielä ennen pidempiä nousuja mukavasti reitin varrella hurraamassa. 

Ekat pitkät nousut ja laskut - jyvät karsiutuu akanoista

Ensimmäiseen isoon nousuun lähdettäessä porukka oli pirstaloitunut kohtuullisesti ja kun vilkuili taaksepäin niin toisella seinämällä näkyi pitkä valojuova laskeutuvia juoksijoita. Kaivoin sauvat repusta ja etsin katseella edestä sopivia selkiä peesattavaksi. Oma sauvominen tuntui aika tehokkaalta loivemmissa kohdissa ja selät vaihtuivat pikku hiljaa. Kuitenkin alkoi käydä selväksi, että rinteet ovat todella jyrkkiä ja pakara joutui tekemään enemmän töitä kuin olin kuvitellut.

Sauvat esiin. Lämpötila alussa oli aika korkea ja hikeä pukkasi. Kuva Elisabete Alves

Ennen CP1:lle tehtyä lopullista ylämäkinykäisyä oli muutama kilometri todella hienoa levadapolkua. Tämä kohta jäi aika elävästi mieleen ensimmäisenä kapeahkona polkuna (jyrkkää molemmin puolin) ja vesiputousten ääninä.

CP1:lle tultaessa oli kuitenkin jo selvää, että hyvä ei heilu jos pakara huutaa tässä vaiheessa niveaa, joten aloin lyhentää nousuaskelta ja siirtää kuormitusta enemmän reisille. Alunperin olin kuvitellut hölkkääväni osan ylämäistä, mutta mäet olivat loivemmissakin kohdissa yksinkertaisesti liian jyrkkiä tälläiselle harhakuvitelmalle.

Ensimmäinen todellinen alamäki lähti CP1:ltä ja tässä kohdassa tuli selväksi, ettei oma tekniikka riitä näissä tasohyppelyissä sujuvaan juoksemiseen. Ilmeisesti Mario Brosin pelaaminen ei pikkupoikana ole mennyt ihan pieleen, koska silti sain eniten porukkaa kiinni alamäissä. Mielenkiinnolla haluaisin nähdä miten kärki nakutti nuo jyrkimmät alamäet. Alamäkiä voi hahmotella mielessä, jos kuvittelee Kolin Sammakkovaaran rinteen jyrkemäpänä ja jatkuvaksi 500m vertikaalisti (eli rinne joka tullaan Vaarojen kilpailussa ylöspäin ennen ryläystä).

Ylänkö ja yksin menoa

CP2:lle tultiin reipasta alamäkeä ja en muista juurikaan muita juoksijoita nähneeni eli ilmeisesti mentiin aika tasatahtia muiden kilpailijoiden kanssa. CP2:lla oli mukavia portugalilaisnaisia tarjoilemassa juomaa. CP2:lta lähdettiinkin sitten todella jykevään ylämäkeen ja naiset huutelivat perään "prepare yourself".

Huoltopisteillä oli mukavasti kaikkea erilaista. Appelsiinin palat olivat oma suosikki. Kuva Aurélio Davide

Ylämäessä pakara vain puutui ja puutui enemmän vaikka yritin työntää etureisillä. Pari kertaa kävi mielessä että näinköhän se kankku vielä leikkaa totaalisesti kiinni. Ylämäen lopussa sain kiinni norjalaisen joka valitteli jalkojaan ja mäkien jyrkkyyttä. Turistiin siinä kiivetessä vähän polkujuoksusta ja aikaisemmista kisoista. Heppu jaksoi roikkua vielä ylämäen loppuun asti mukana, mutta kun lähdettiin laskuun ja ylängölle niin toivoteltiin hyvät loppukisat. Tästä eteenpäin tulikin mentyä aika yksinään ja odottelin jo auringon nousua. Valoisaa taisi tulla noin 50km kohdalla.

Nunnien laakso eli puoliväli ja pidempi tauko

Nousussa CP4:n ja CP5:n välillä sain katsekontaktin useampaan edellä menevään. Yhden kaverin yllätin lounastauolta vuorenrinteeltä ja hän yritti tarjota myös meikäläiselle leipää. Mikäpäs siinä olisi ollut toisaalta viettää piknikiä kun maisematkin oli kohdillaan.

Piknikille olisi ollut tarjolla mukavia maisemia.

Kun vihdoin lähdettin laskuun kohti Nunnien laaksoa tyhjensin toisen juomapullon, koska ajattelin toisessa pullossa olevien rippeiden riittävän hyvin laskun ajaksi. Juuri ennen laakson pohjaa sain kiinni yhden juoksijan joka yllättäen pysähtyi ja alkoi napsimaan kuvia meikäläisestä. Tein muutamat Usain Bolt -tuuletukset ja jatkettiin siitä sitten yhtä matkaa kohti leimausta. Mies osoittautui saksalaiseksi ja hieman kyselin, että missä asustelee ja treenailee. Selkeästi alamäki oli kuitenkin vähän vaikeata kaverille, joten rullailin lopulta edellä huoltopisteelle.

Pilvimeri oli vaikuttava paikoitellen ja vaahtosi mukavasti vuorenrinteitä vasten.

Nunnien laaksossa oli tuttuja kannustamassa. Tällä huoltopisteellä oli jälleen tarjolla riisiä ja kastiketta, joten lautasellinen naamaan ja hieman rupattelua samalla kun vaihdoin kamat päivää ja loppurutista varten. Nappasin lippiksen ja aurinkolasit aurinkoa vastaan ja strategisten paikkojen uudelleen rasvaus. Vaihdoin myös paidan ja sukat. Aikaa kaikkeen häsäämiseen tuhraantui 15 minuuttia, mutta silti unohdin täyttää vesipullot. Tajusin tämän noin 500m huoltopisteen jälkeen. Puntaroin reittiprofiilin avulla hetken vaihtoehtoja, että jatkanko noin desillä huipulle vai käännynkö takaisin ja käyn vielä täyttämässä pullot. Päätin jatkaa ja edetä rauhallisemmin, ettei hikoilu yllätä. Jälkeenpäin uskoisin tehneeni oikean ratkaisun vaikka seuraavalla huoltopisteellä olikin kuiva olo.

Fernando Alonso

Samoihin aikoihin kun tajusin pullojen olevan tyhjät, kipitti reipas nuori mies täydessä Salomonin sotisovassa rinnalle. Armoton pälpätys espanjaksi. Totesin herralle, etten ymmärrä sanaakaan espanjaa. Sama puhe jatkui noin pari minuuttia kunnes mies meni hetkeksi vaiteliaaksi ja mietti selkeästi jotain ja sai lopulta kakistettua ulos sanan ’name’. Heitin kättä ja esittelin itseni. Kerroin olevani Suomesta ja sen kaveri selkeästi tajusi, koska rupesi pauhamaan jotain F1:sistä. Kaveri tunnusti selkeästi punaista väriä ja oli Fernando Alonson fani. Tultiin hyvin juttuun vaikka kumpikaan ei tainnut juurikaan toista ymmärtää. Sain lisäksi selville, ettei kaveri juokse ikinä asvaltilla ja että jaloissa oli jo alkanut vähän painamaan. 

Nunnien laaksosta lähdettäessä reitti lähtee nopeasti jyrkkenemään kohti kisan korkeinta huippua. Espanjan kaveri alkoi hiipua mäessä kunnes menetin jo näköyhteydenkin. Työntelin sauvojen avulla tasaista vauhtia ja ilmeisesti sauvattomuus alkoi tökkiä espanjalaisella jyrkässä mäessä. Tovi tästä ja kuului hirveä pauke alapuolelta ja mutisin itsekseni, että mitäköhän se kaveri siellä touhuaa. Ei aikaakaan kun punainen hiippari ilmestyi taas taakse ja nyt puustatehtyjen sauvojen kanssa.

Osoitin omia sauvoja espanjalaiselle ja kyselin, että miten hänen uudet sauvat toimivat. Kaveri hihkaisee takaa, että ”aluminium” ja sauvoo meikäläisen kiinni. Huipulle kun päästiin osat vaihtuivat ja espanjan mies ryhtyi vetojuhdaksi. Saman hepun kanssa jatkettiin sitten muutamat huoltopisteet ja aina huudeltiin toisemme liikkeelle huoltopisteiltä - ”Vamos!” 

Pico Ruivolla (CP6) oli pullounohduksen seurauksena takki tavallista tyhjempi, joten huolehdin tässä vaiheessa vähän reippaamman nestetankkauksen ennen kuin jatkoin Pico Areeirolle.

Pilvistä oli, mutta silti huipulla näki hyvin.

CP7:lla eli Pico Areeiron huipulla oli taas tuttuja katsomassa ja myös sapuskaa tarjollaa. Innoissani kaikesta tästä unohdin jälleen täyttää pullot. Päätin kuitenkin olla taas palaamatta ja jatkaa muutamalla suullisella seuraavalle leimaukselle, koska reitti oli pääosin alamäkeä sinne. Tässä vaiheessa espanjan kaveri tipahti kelkasta.

Loppukiri

Geelejä tuli alkumatkasta otettua kellon tahdissa ja huoltopisteillä söin aina, jos siellä oli jotain tarjolla. Parhaiten upposivat appelsiinin palat (lieneekö johtunut nestehukasta) ja juusto. Ruoka ja lihaliemi maistui aina kun niitä oli tarjolla. Viimeiset 30 kilometriä tulivat enemmän ja vähemmän pelkällä kokiksella, appelsiinin paloilla ja juustolla. Onneksi oli matkassa muutamia erimerkkisiä geelejä, koska kun toiset rupesivat tökkimään niin toisia saattoi vielä saada alas.

Juuri ennen CP10 sain pitkästä aikaa kiinni oman sarjani juoksijan. Kyselin, että onko kaveri ok ja sain vastaukseksi, että kaikki muuten kunnossa, mutta ei pysty enää kuin kävelemään ja sitäkin kivuliaasti eli keskeytys olisi luvassa seuraavalla huoltopisteellä. Toivotin tsempit ja jatkoin loikkimista alamäkeen. CP10:llä sain kuulla olevani 11. pisimmän matkan juoksija ja että 10. on edelläni muutaman minuutin päässä.

Lopussa oli vielä muutama hieno levadapätkä, mutta nousut ja laskut olivat jo selkeästi loiventuneet. Välillä meno saattoi jopa muistuttaa juoksua. Reitin hienoimmat paikat osuivat kuitenkin selkeästi ensimmäiselle 70km:lle vaikka ei loppukaan mikään kammottava ollut. Ehkä ainoa miinus reitissä oli lopussa muutaman kilometrin mittainen tie, joka oli tylsähkö juosta. Tiellä tuli paljon vastaan 85-sarjan juoksijoita huonossa kunnossa kävellen, voin vain kuvitella kuinka masentava pätkä tuo heille oli.

Yhdellä levadapätkällä taakseni ilmestyi kuin tyhjästä juoksija ja päättelin juoksuvauhdista menijän olevan väkisinkin samasta sarjasta. CP11:lle saavuttiinkin sitten melko samanaikaisesti. En ollut nähnyt tätä saksalaista aikaisemmin joten ajattelin, että joko kympin täytyy olla tässä tai sitten kaveri on tullut takaa todella raivokkaalla vauhdilla. Pääsin lähtemään huoltopisteeltä ennen saksalaista ja päätin, että kyllä nyt sen verran pitää rutistaa, että vaikka kymppiä en saisi kiinni niin ainakin sijoitus 11. säilyy.

Maaliviivalle

Noin kilometri ennen maalia eksyin ensimmäisen ja ainoan kerran reitiltä. Jatkoin tietä pitkin ylämäkeen kun reitti taittui alaspäin kaupunkilevadalle. Ennätin mennä noin 500m väärään suuntaa kunnes aloin hieman ihmetellä reitin suuntautumista ja merkintöjen puutetta. Onneksi pysähdyin heti tässä vaiheessa ja juoksin takaisin. Pari ohittamaani muun sarjan juoksijaa oli ennättänyt tällä välin edelleni ja mietiskelin, että näinköhän kerkesi saksalainenkin pujahtamaan tässä välissä ohi. Loppu tulikin pienessä ketutuksessa hyvällä vauhdilla. Noin muutama sataa metriä ennen maalivivaa harmitus kääntyi jo kuitenkin hymyksi.

Kello pysähtyi lopulta aikaan 19:02:48 ja sijoitus oli 10. Voittajan aika oli 15:37:37 eli melko paljon tuli ajallisesti takkiin voittajalle, mutta olen silti ihan tyytyväinen omaan juoksuun.

Tovi oman maaliintuloni jälkeen maaliin saapui myös espanjanjalainen. Kävin heittämässä yläfemmat kaverin kanssa ja nappasin myös tulkin mukaan. Oli pakko kuitata kaverille, että löysin siihen yhteen alamäkeen vielä ”Kimi Räikkösen vaihteen”.

Viiltävä loppuanalyysi

Jos oikein tulkitsin väliaikoja, niin hävisin kärjelle noin 2,5h ylämäissä ja 1h sitten alamäkivoittoisilla osuuksilla. En silti usko, että ylämäet olisivat suhteessa se poskettomasti heikompi osa-alue, koska kisassa nyt vaan satutaan viettämään niissä ylämäissä suurempi osuus kisan kokonaisajasta. Kisatuloksen kannalta ehkä kuitenkin kannattaisi panostaa ylämäkiharjoitteluun ;) Parannettavaa on siis edelleen monella osa-alueella ja kyllähän se meno siellä kisassa välillä oli kuin hidastetusta elokuvasta. 

Lihaskunto ja -kestävyys etenkin tukilihasten osalta on hyvällä mallilla, koska kisa meni ilman ongelmia läpi. Juoksutekniikassa on tapahtunut suuria parannuksia, koska hyvä matkavauhti irtoaa helpoilla osuuksilla itsestään ja juokseminen loppupuolella ei tuottanut vaivaa edes pääkopalle. En tainnut myöskään tulla kilpailussa kertaakaan ohitetuksi oman sarjani juoksijoiden toimesta, jos ei lasketa ensimmäistä kilometriä. Tässä varmaan positiivisimmat asiat.

Heikosti menikin sitten tasohyppely alaspäin ja jyrkät ylämäet. Nousuissa voima jaloissa ei riitä parempaan vauhtiin ja etenkin porrasmaiset jyrkät nousut olivat myrkkyä. Isoilla loikilla alaspäin (pudotusta siis paljon yhdelle askeleelle) tultavat rinteet tuottivat päänvaivaa ja huomasin, ettei rutiini riittänyt näissä. Tälläiset todella hankalat alamäet pitäisi mielestäni kyllä tulla lihasmuistilla ja ilman suurempia miettimisiä.

Yksinkertaisuudessaan vastaus on, että jostain pitää saada vauhtia lisää ja sitä lähdetään hakemaan seuraavilla treeeniteknisillä muutoksilla:

1. Enemmän voimaa jalkoihin. Aion tehdä enemmän lihaskuntoharjoittelua ja lisäksi voisi olla välillä mäkiharjoittelua lisäpainoilla. Lisäksi voimansiirtoa kävelyyn pitää harjoitella.
2. Juoksutekniikan parantaminen. Tämä on ollut viimeisen puolen vuoden johtava teema ja aion sitä edelleen jatkaa, koska kilpailuissa hyvä perusvauhti on vain välttämättömyys ja lisäksi helpottaa kisan läpäisyä. Telakkakin pysyy loitolla paremmin.
3. Alamäkitekniikan parantaminen. Suunnitelma on lisätä alamäkiharjoituksiin huomattavasti vaatimuustasoa ja viedä treenit kauas omasta mukavuustasosta. En vain ole vielä keksinyt tähän sopivaa harjoitusta.

Näillä askelmerkeillä siis eteenpäin ja suuntana PTL muiden herkullisten kisojen kautta.

Arvosana itselle ja kisalle

Oma kisa oli mielestäni ihan kiitettävä kokonaisuus vaikka tuli taas oppirahoja maksettua. Kisatapahtuma oli todella hyvin järjestetty. Ennakkoinformaatiossa ja ilmeisesti kisan aikaisessa seurannassa olisi ollut parantamisen varaa, mutta itse kisassa sai painaa hyvillä mielin. Reitti oli todella huikea!

Kisavarustus

- yöllä kaksi buffia, toinen päässä ja toinen varalla laitettavaksi kaulaan

- päivällä lippis ja aurinkolasit
- Black Diamond Icon -päälamppu, varalamppuina ja takalamppuna Petzlin e-Lite

- UD:n Jurek 2.0 -reppu

- kengät Inov-8 Talon 212, varalla puolessa välissä toiset samanlaiset ja järeämmät Inovit

- Black Diamondin Ultra Distance -sauvat
- normaalit juoksushortsit ja juoksupaita
- irtohihat
- kompressiosäärystimet (ei niinkään kompression takia vaan vastaavat kuin irtohihat eli lämmittämässä)
- geelejä taisi mennä noin 10-12 kappaletta
- 2 palaa suklaata söin, muut omat herkut kannoin repussa koko matkan

Linkkejä muualle

Kisan kotisivut

Tulokset

Vilpun kisaraportti (Onnittelut komeasta ajan parannuksesta!)

Kohti Madeira Ultra Trailia - harjoittelu

Madeira Ultra Trail lyhyesti

• Madeiran saaren läpi
• 115km +6800m
• 2013 voittajan aika 15h7min
• noin 200 juoksijaa pisimmällä matkalla
• korkein huippu n. 1700m ja pisin yksittäinen nousu 1200m

Reittiprofiili ja huoltopisteet. Vihreissä pisteissä on vain nestettä tarjolla ja punaisilla saa myös naposteltavaa. Sininen piste tarjoaa myös jotain isompaa ruokaa. Kuva muokattu organisaation reittiprofiilista ja -datasta.

Oma tavoite

Pistetäänpä herjalla jotkut yltiöpäiset tavoitteet julkisiksi, niin voi sitten hävetä kisan jälkeen yhteistreeneissä.

1. alle 17h
2. alle 18h
3. alle 20h

Treenit ja niiden toteuma

Joku treenejä vierestä seurannut varmaan epäilisi harjoittelun tähtävään maratonille. Treeniohjelmassa on ollut pääsääntöisesti kolme avainharjoitusta viikossa. Nämä harjoitukset ovat olleet siis vetotreeni, yksi tasavauhtinen reipas ja yksi pidempi lenkki. Lisäksi viikossa on ollut pari kevyempää lyhyttä lenkkiä ja kevyiden lenkkien päälle yleensä muutamia lyhyitä vetoja. Juoksun päälle olen pyrkinyt tekemään vähintään kaksi lihaskuntoharjoitusta.

Perusharjoituksissa on ollut melko vähän mäki- tai polkujuoksutreenejä vaikkakin pitkiksillä olen pyrkinyt eksymään nyppylöille. Pitkiksiä ja kevyitä lenkkejä olen juossut välillä poluilla, mutta tehoharjoituksista kaikki on nyt tehty tasaisella. Viikolle on kertynyt keskimäärin 70-85km juoksua ja muutamille viikoille hieman enemmän (100-110km). Harjoitustunteja viikolle on yleensä kertynyt 7-11, joillakin viikoilla enemmän rymyjen seurauksesta. Nousumetrejä en osaa arvioida, mikä on nykyisen kirjanpidon (lue: vanhan juoksukellon syytä) huono puoli. Yksi viikko meni flunssassa ilman harjoittelua.

Lisäksi olen tehnyt yhden erikoisryppään: perjantaina 20km mäkeä, lauantaina aamupäivästä 15km reipasta (sisältää 3km kilpailun) ja iltapäivästä 20km mäkeä sekä sunnuntaina n. 18km poluilla liukastelua.

Luistelua Nuuksiossa. Kuva NiilosMC

Muutamia erityishuomioita omista treeneistä

• Kevyet lenkit ovat yleensä ne hankalimmat. Tämä johtuu varmaan siitä, että ne sijoittuvat yleensä kovempien päivien perään.
• Lyhyitä vetoja kevyiden lenkkien jälkeen suosittelen lämpimästi. Uskoisin, että ovat ainakin omalla kohdalla tuoneet suurimman kehityksen juoksutekniikkaan.
• Olen nyt juossut enemmän vetoharjoituksia ja kovempaa kuin aikaisemmissa ohjelmissa. Suurin vaikutus on varmaan vauhtikestävyystreenien helppous nykyään.
• Arvioisin, että aikaisempaa säännöllisempi lihaskuntoharjoittelu on parantanut palautumiskykyä.
• Välillä olen juossut pitkiksen sijasta rymyn eli umpimetsässä ja kallioilla suhailua.

Kausi 2014

Kauden 2014 ennakkotunnelmat

Harjoitukselliset ja kilpailulliset tavoitteet

Mikään ei ole parempaa kuin tavotteiden asettaminen (paitsi tietysti niihin pääseminen). Ohessa kooste kauden 2014 tavotteista ja haaveista.

Lähtökohdat kauteen ovat aika mahtavat (koputtaa puuta). Ensimmäinen kisakymppini kulki Aktia Cupissa tammikuussa aikaan 35:25 ja kovemmissa treeneissä vauhdit tuntuvat helpoilta. Verrattuna vuotta aikaisempaan kuntoon nyt ollaan huomattavasti paremmalla mallilla. Kilometrivauhdit treeneissä ovat aivan eri luokkaa ja palautuminen on helppoa. Viimeksi näihin aikoihin rakentelin vielä peruskuntoa, ja nyt on sellainen fiilis, että pitäisi alkaa jo kiristää ruuvia. Toivotaan, että kehitys jatkuu pidemmälle vuoteen. Aikaisemmin olen pitänyt nyrkkisääntönä, että puolessa vuodessa pitää vauhdin parantua vähintään 10s/km maravauhdissa tai muuten on treenannut väärin - katsotaan miten käy.

Treenauksessa tulee olemaan mielenkiintoinen yhdistelmä sekä nopeutta että kestävyyttä. Normaalissa harjoittelussa yritän kaivaa esiin lisää nopeutta ja opetella juoksemaan. Tulevaa kautta värittävät pääosin pitkät kisat, joten kestävyyteen panostetaan rymyjen, erikoisryppäiden ja lihaskunnon avulla. Juoksua harjoittelen muutamilla tavoilla, mutta mainitsemisen arvoinen vinkki lienee lyhyet vedot kevyiden lenkkien jälkeen. 

Polkuvauhdin tulee pysyä vähintään samana kuin menneellä kaudella. Tienopeuksiin ja erityisesti alamäkivauhtiin haetaan parannusta.  Kisat olen pyrkinyt valitsemaan nousujohteisesti, jotta kauden pisimmissä kisoissa olisi sitten jo kisoistakin saatua treeniä tarpeeksi. 

Kisoissa pyritään tietysti runnomaan niin hyville sijoituksille kuin mahdollista vaikka usein aikatavoite on järkevämpi, koska sijoitus riippuu lähtöviivalle eksyvästä kööristä enemmän kuin niinkään omasta suorituksesta. 

Näillä näkymin sileän maraton ei mahdu kalenteriin vaikka hinku olisikin käydä kellottamassa aika. Lyhyemmille kisamatkoille tulee varmasti lähdettyä joko treeninä tai jopa tosissaan.

Madeira Ultra Trail 110km +6700

Madeira on vuoden 2014 ensimmäinen pääkisa. Edellisen vuoden tuloksia ja reitin profiilia selatessa olen asettanut ykköstavoitteeksi 16h30min ja vähimmäistavoitteeksi alle 20h. Katsotaan miten käy.

Tähän kisaan mennään melko maratonille tähtäväällä harjoittelulla. Pari erikoisrypäsharjoitusta yritän mahduttaa noin kuukautta ennen kilpailua ja kestävyyttä tulee myös kesään tähtäävistä rymyharjoituksista.

Kisan kotisivut: http://madeiraultratrail.com/pten/en-GB/

Vuoden 2013 kisavideo: http://www.youtube.com/watch?v=FHV7ouVH5Eo

Karhunkierros 160km / +2000m

Tervetullut uusi tuttavuus Suomen polkujuoksukentällä. Reitin nopeudesta löytyy hieman spekulaatiota ainakin juoksufoorumilta ja dokumentoitu suoritus täältä.  Näiden perusteella olen hieman laskeskellutt, että hyvä tavoiteaika voisi olla alle 24h ja todella kovalla suorituksella johonkin 20h pintaan. Arvioni voi heittää kyllä pahasti suuntaan jos toiseen. Hienoa olisi, jos 160km startista ennättäisi kisaamaan 80km kisaan lähtijöiden kanssa :)

160km kisaan ei ruuhkaksi asti ole starttaajia, mutta listalla on sen verran nimekkäitä menijöitä, että kyllä varmasti kovia suorituksia nähdään. Odotukset tästä tapahtumasta on korkealla!

Kisan kotisivut: http://nuts.fi/tapahtumat/nuts-karhunkierros-53k-80k-160k-trail-ultra/

UTMB - PTL 307km + 28000

Vuoden huipentuma.  Tänne ollaan lähdössä yhdessä Jannen kanssa ja jengin nimi on Team Rumue (yritetään opettaa ranskalaisia sanomaan "Team Rymy").

Jannellahan on valtava kokemus vuorikilpailuista. Janne on käynyt aikaisemmin Juhan kanssa PTL:ssä ja ovat parivaljakkona niittäneet mainetta ja kunniaa aikaisempina vuosina. Juha on kuitenkin lähdössä tällä kertaa TOR:iin ja näin ollen paikka joukkueessa jäi avoimeksi. On siis todella isot saappaat täytettävänä. Ennakkospekulaatioissa ollaan Jannen kanssa pähkitty, että alle 100h voisi olla hyvä tavoite tänä vuonna.

Kyseessä taitaa olla tällä hetkellä vaativin vuoristoultra mikä löytyy. Luvassa on ilmavia paikkoja ja paljon väsymystä.

Vaarojen maraton 43km / 86km

Vaarat on aina hieno tapahtuma. Riippuen PTL:stä palautumisesta tehdään valinta matkan ja tänne lähdön suhteen. Mitään järkevää tavoitetta on hankala siis tässä vaiheessa asettaa.

Sysikallio100  100km / +11000m

Mikäli kausi menee putkeen niin uskoisin Sysikallio100-pisteiden kauden kisoista nippanappa riittävän pääsylipun lunastukseen näihin pikkujouluihin.

Uusi reittihän on enemmän kiipeilykengät jalassa menoa kuin juoksemista ja jo 100km tulee olemaan alle 40h suorituksena kova paikka.

Trail Tour Finland

Lopuksi pitää mainita uusi kuudesta polkujuoksukilpailusta koostuva kokonaiskilpailu. Omat kisat osuvat vähän väärille matkoille osakilpailuissa, jotta voisi haastaa kärkeä, mutta yritän kyllä parhaani mukaan silti kerätä pisteitä. Jos ultramatkoilta voi osallistua väliajoilla Touriin, niin voisi tulla ihan mielenkiintoisia kirimaaleja kauden kisoissa :)

On joka tapauksessa aivan huikeaa, että Suomessa järjestetään ja kehitetään jotain tälläistä! Lisää vain tapahtumia ja kilpailuja!

Lisätietoa Tourista: Trail Tour Finland

Varjourheilugaala 2014

Urheilugaalan innoittamana julkaisen mielestäni vuoden 2013 sykähdyttävimmät ja mieleenpainuvimmat urheilusuoritukset, joita olen päässyt jotenkin itse seuraamaan (mielellään mahdollisimman vierestä :).  Tapahtumat kutakuinkin kronologisessa järjestyksessä.

Olli Somerpuro 330km tasatyönnöllä Vierumäen 24h-hiihdossa

Suoritus jota en osannut edes kuvitella. Ehdottamasti jotain mitä pitää itse nähdä! Olli veti myös kaikki ylämäet työntäen ylös ja koko reissu ilman taukoja. Tasatyöntö ei varmastikaan ole tuloksen kannalta optimaalisin tekniikka kyseisessä kilpailussa, mutta ehdottomasti näyttävin.

Janne Mononen ja 3:12 voittoaika Nuuksiossa

Ammattimiehen näytös - paukusta maaliin kärjessä.

Jussi Kallioniemi ja kovin suomalaistulos UTMB:llä kautta aikojen

En valitettavasti päässyt seuraamaan livenä tätä, mutta tulospalvelua tuli vahdattua jatkuvasti. Todella upea suoritus! Tätä ei heti rikota.

UTMB-PTL kisaseuranta Team North J's ja Mustavuoren reippaat

Kisaseuranta gps-pallukoista ja väliajoista oli yllättävän jännää seurattavaa. Jätkät lähti heti startissa tuplajohtoon, missä oli varmasti ranskalaisilla ihmettelemistä. Vaikka johto ei kestänytkään ihan loppuun asti, niin upea suoritus molemmilta jengeiltä.

Janne Hietalan irtiotto Vaarojen maratonilla hiekkatiellä

Janne löi yhden pykälän lisää vauhtia ja hävisi muutamassa mutkassa näköpiiristä. Todellinen selkärangan katkaisu, hieno veto!

Jussi Nokelainen ja alamäkijuoksu Vaarojen maratonilla

Jussi tuli alamäessä sellasella rytinällä ohi, että teki mieli lähteä itse kotiin harjoittelemaan siltä seisomalta. Vahvaa tekemistä.

Vaarojen maratonin Ultralta viimeisenä maaliin saapunut juoksija

Vaarojen maratonilla on hienoa, että kaikki juoksijat taputetaan riemusaatossa maaliin. Ikimuistoinen tilanne sattui jälleen Vaaroilla. Tunnelma oli todellakin katossa ja maalintulija otti kyllä sanalla tilan haltuunsa! Kannattaa tsekata video tapahtuneesta.

Aki Nummela ja reittiennätys 8:58 Pirkkolan 3km reitillä

Sain seurata tätä juoksuiloittelua sentään 5 metriä kunnes Aki hävisi horisonttiin. Voisi yrittää joskus itse juosta edes sen ensimmäisen ylämäen samaa vauhtia.  Kannattaa muuten käydä kokeilemassa millainen reitti on tuo Pirkkolan 3km niin saa hyvän käsityksen miksi aika 8:58 on jo jokseenkin erikoinen. 

Mikael Heermanin Sysikallio100:n taputtelu ajassa 20:30

Ammattimiehen näytös, myös startista loppuun kärjessä. Uskomattoman vakuuttavaa ja tasaista tekemistä.

Eetun ja Miikkan debyyttiultrat Sysikalliossa

Ensimmäisen ultrat molemmilla kaveruksilla ja vielä syssärissä. Ei tarvitse kuin ottaa hattua päästä.

Jussi Rikun Sysikallio100-maalintulo 3min ennen maalin sulkeutumista

Sitkeää tekemistä.