Bodom Trail -polkujuoksukarkelot

Tunnustetaan väriä! Kuva Merja Ylihärsilä

Kisaa edeltävä viikko meni kaksijakoisissa tunnelmissa. Olin edeltävän viikonlopun pahassa flunssassa ja kun se maanantaina helpotti, niin intouduin tekemään "kevyen" lihaskuntoharjoituksen. Seurauksena oli, että flunssa palasi ja jalat oli vielä kisa-aamuna sen verran kipeät, että otin särkylääkkeen, jotta uskaltaisin juosta alamäkiä. Kuumetta ei onneksi viikolla enää ollut, mutta ääni oli maissa ja nokka vuosi. Eli tiedossa oli, että rapsakka kisa odottaisi. Vähän jopa mietin, että eihän tässä mitään järkeä ole startata kun jätkä on romuna, mutta Bodomin "sprinttiä" oli sen verran odoteltu, että pakkohan se oli matkaan lähteä. Ja tulisihan ne jalat jollain saada avattua lauantain Jättäri100:a varten.

Kisa

Nurmikentän päädystä lähdettiin laukkaan. Odottelin Akin nykäisevän muilta jo kentällä luulot pois, mutta ilmeisesti toppatakki hidasti menoa sen verran, että miehen näki tällä kertaa vielä ensimmäisen mäen jälkeenkin. Rennon kovaa lähdettiin siis liikkeelle. Kattelin kellosta, että ensimmäinen kilometri rullaillaan noin 3:40 - 3:50min/km -vauhtia, mikä oli ihan ok alkuvauhti helpolle pätkälle.

Mukavalla yhteislenkillä. Kuva Merja Ylihärsilä

Helpon alun jälkeen päästiin rallattelemaan polkua ja mulasin kunnolla ensimmäiseen ojaan. Hyvä näin, koska ei tarvinnut sitten ainakaan enää loppukisasta varoa lätäköitä. Pienen hölkkäilyn jälkeen oli kuitenkin selvää, että tänään on reisi tyhjä eikä ylämäet meinanneet oikein nousta. Onneksi tasaiset polut tulivat leppoisasti ja pystyin roikkumaan Klasilan Jannen perässä. Taisin jossain polulla käydä vetohommissakin, mutta Jannet (Hietala ja Klasila) tuli tiellä aina takaa päälle ja ylämäkiin oli aina pakko jarruttaa, koska muuten ei olisi enää matkavauhti irronnut mäen päällä.

Juna etenee. Kuva Merja Ylihärsilä

Jussi Nokelainen ja Tomi Halme olivat jonkin aikaa ensimmäisellä lenkuralla vielä kiikarissa, mutta kaikkosivat tasaisesti horisonttiin. Kisa oli huikea, koska paljon oli porukkaa lähekkäin sekä edessä että takana. Muistelisin, että oma kisa oli silti lähinnä Hietalan ja Klasilan kanssa notkumista.

12km kohdalla päässä kävi hetkellisesti ajatus, että fiksumpi jätkä varmaan jättäisi leikin tähän, mutta aika nopeasti tuollaiset ajatukset sai karkotettua kun mietti, että ei tässä todellakaan olla jatkamassa Karhunkierrokselta hienosti alkanutta DNF-putkea.

Apinan kädet valmiina toimintaan, jalat ei. Kuva Janne Marin

Jälkimmäisellä kierroksella kuului kuitenkin sitten se kuuluisa "naps" ja selkäranka katkesi kun lyhyellä tiepätkällä Jannet löivät löylyä ja/tai sitten oma vauhti vaan hiipui, mutta jokatapauksessa jäin hetkessä aika paljon. Jotenkin tuli elävästi mieleen Vaarojen maratonin tiepätkä. Seuraava ylämäkikin oli pakko retkeillä ja keräillä kokoon rippeitä itsestä. Onneksi polku muuttui hauskaksi juosta ja pääsin taas jonkinlaiseen vauhtiin. Ihan lopussa sain näköpiiriin vielä Klasilan ja Nisosen eli ilmeisesti vauhti ei silti tyssännyt notkahdukseen. Yhtäkkiä oltiinkiin jo sitten maalistadionilla.

Loppukiri menossa maalikamerakuvaksi. Kuva Petri Passi

Lopussa Ilkka juoksi mukana kannustamassa vikaa suoraa ja tuli kisan jälkeen sanomaan, että taisit olla aika rikki. Ilmeisesti tosiaan jonkun verran varjojen mailla on tullut juostua, koska en muista nähneeni ketään muita kannustajia reitin varrelta. Muistan kyllä, että Janne ja Juha olivat perheineen(?) huikeasti ison maailman tyyliin kannustamassa kellojen kanssa reitin varrella useampaankin otteeseen, mutta en muista miltä miehet ovat näyttäneet vaan ainoa muistikuva on huudot ja kellojen kilkatukset. Lisäksi näin jälkikäteen vähän hämmentää se, että en muista nähneeni yhtään järveä vaikka parilla harjoituslenkillä niitä taatusti näin.

Tällä kertaa sääret ei olleet punaiset. Kuva Merja Ylihärsilä

Maalissa kello pysähtyi nippanappa alle 1:40 aikaan ja ei olisi ollut rahkeita parempaan. Yllätykseksi Nokelainen ja Halme paukahtivat maaliin vasta jälkeeni, heillä oli harmittava muutaman minuutin pummi käynyt reittien risteyksessä. Kiitos kaikille kilpailijoille, oli todella hauskaa skabailua ja onnittelut hienoista juoksuista!

DNF-putki poikki ja pinoon. Kuva Merja Ylihärsilä

Jälkiviisautta

No tätä kirjoittaessa voi todeta, että kyllähän se kisa jalat avasi, mutta samalla potkaisi lenssun takaisin. Vaikka DNF-putki katkesi, niin DNS-putki pärähti käyntiin ja Jättäri100 menee kelloja soitellessa. Kisassa sykkeet oli reilut 10 pykälää normaalia alempana eli olisi ehkä pitänyt vähän hälytyskellojen soida, mutta hauskaa oli joten kärsitään nyt sitten "krapulasta".

Ehkä typerä startti, mutta hauskaa oli silti juosta. Jos tässä seuraavaksi vaikka saisi vähän treeniäkin alle niin ehkä tämä DN(F/S)-putkikin katkeisi.

Kovaa meni porukka ja hienoa, että polkujuoksukisa keräsi myös muutamia urheilumaailman tähtiäkin mukaan!